It’s interesting how the 35 kilometers of distance to the cache given by your GPS can change to 85 km just because of Finnish lakes. But this was the case when we visited Orivirran saarto. Since the cache description only has the background of the site in Finnish, we’ll give a short introduction to the site here.
Järvi-Suomessa GPS:ien ilmoittamat välimatkat ovat välillä varsin huvittavia. Meillä GPS ilmoittama matka kotoa kätkölle oli 35 km, mutta todellisuudessa auton mittariin kertyi 85 km ennen kuin olimme kätkön luona. Niin sitä vain kävi, että pari järven selkää piti kiertää matkalla Ylämyllyltä Savonrannalle.
The cache is located in the ruins (odd piles of rock) of an old Swedish fortress that was built sometime in the early half of the 16th century. At its peak it was manned by 300-400 men. It’s unknown when it was abandonded, but conversion work was done in the mid-17th century. The road to the cache is an old road to where the ferry across Orivirta used dock.
Itse kätkö sijaitsee vanhan ruotsalaisen linnakkeen raunioilla (röykkiö epämääräisiä kiviä). Linnake on rakennettu joskus 1500-luvun alulla ja huippuvuosinaan sen miehitys oli 300-400 miestä. Tarkkaa aikaa milloin linnake on hylätty ei tiedetä, mutta vielä 1600-luvun puolessa välissä siihen on tehty muutostöitä. Tie kätkön lähelle on vanha tie Orivirran ylittäneelle lossille.
The road to the old ferry needed a bridge that has been preserved and is still in use. On the way to the cache we saw a rescue department boat heading for the docks. The boat ended up at a pier close to the cache, over the old bridge. This made us wonder, because often the crew of the boats take the fire engines to the pier with them and the old bridge didn’t have enough carrying capacity for such heavy equipment. However, our sighting was wrong and the boat wasn’t a rescue vessel, which solved that problem. The cache itself was hidden in the ruins (odd boulders lying about) of the fortress. This time it was Kassu who helped locate the cache.
Vanha lossin päätepistekin on saaressa, joten matkalla kylältä lossille on vanha silta, joka on onneksi jätetty paikoilleen ja on edelleen käytössä. Ajaessamme järven rantaa kohti kätköä, näimme pelastuslaitoksen veneen matkalla kohti laituria lähellä kätköä, vanhan sillan toisella puolen kylältä katsottuna. Tämä sai meidät ihmettelemään, sillä yleensä paloasemalta veneelle matkataan sammutusautolla eikä vanhan silta kestäisi sellaista painoa. Tilanne kuitenkin ratkesi kun näimme havaitsemamme veneen lähempää ja totesimme ettei kyseessä ollut pelastuslaitoksen venekalustoa. Itse kätkö löytyi linnoituksen raunioiden seasta Kassun avustaessa tällä kertaa.
Once the cache was found we decided to amuse Flippe by throwing a stick all over the place. At times he didn’t see where the stick flew and had to look for it. One of those times gave us this shot of him, standing tall and proud.
Kun olimme kätkön löytäneet, päätimme huvittaa Flippeä heittelemällä keppiä joka puolelle rauniota ja vettä. Aina välillä silmät eivät pysyneet perässä ja Flippe joutui käyttämään nenäänsä etsinnässä. Yhdellä etsintäkerralla saimme tämän kuvan Flipestä seisomassa ylväänä.
While Flippe was chasing the stick, Anna started hunting for blueberries. While the blueberry season hasn’t been all that good (blame the weather), she found enough to sweeten our mouths. And no, the boys didn’t get any.
Sillä välin kun Flippe jahtasi keppiä, Anna aloitti mustikoiden metsästämisen. Vaikka kesän sato ei olekaan ollut kovin kummoinen, saimme riittävästi makeutta suihimme. Ja pojat eivät saaneet yhtään mustikkaa.
The modern bridge over Orivirta was built in 1965. It lets vessels with a maximum height of 12 meters to pass under it, so the bridge offers beatiful views of the surrounding lakeside to those driving over it. We just had to stop on the bridge to get a shot of the lake. Luckily there wasn’t any other traffic crossing the bridge at the time. The Finnish countryside is quite quiet on a Friday evening. On the way back, we had two tired retrievers sleeping peacufully in the back…
Orivirran ylittävä uusi silta on rakennettu vuonna 1965. Sen korkein alituskorkeus on 12 m, joten silta tarjoaa varsin muhkeat näkymät yli Orivirran ja lähisaarten. Onneksi sillalla ei ollut ruuhkaa ja saimme napattua muutaman kuvan (auto oli siis pysäytettynä sillalle). Suomen maaseutu on loppupelissä varsin hiljainen perjantai-iltana, jopa kesäisenä sellaisena. Paluumatkalla meillä oli jo kaksi väsynyttä noutajaa nukkumassa takapenkillä.
