Flipellä alkoi lonkkien nivelrikko vaivata jo kolme vuotta sitten. Alkuvuodesta lisäksi todettiin useassa nikamavälissä spondyloosi alaselässä. Vaikka Flippe oli päivittäisellä kipulääkityksellä jo jonkin aikaa, elämänlaatu alkoi heiketä. Satunnaista ulahtelua ylös noustessa, takajalkojen pettämistä ja laahaamista, kompurointia portaissa… Viimeisin ulahdus ylös noustessa raastoi sydäntä niin paljon, että teimme päätöksistä sen kaikkein vaikeimman – päästimme Flipen paikkaan, jossa ei ole kipuja ja jossa hän saa taas pitkän tauon jälkeen uida kivuttomana ja noutaa frisbeetä. Päätös oli elämämme vaikein päätös, mutta nyt tiedämme, että Pippurilla on hyvä olla. Flipen luonnekin oli muuttunut viimeisimmän vuoden aikana todella paljon. Entisestä reippaasta Järjestyspoliisista tuli hieman arka ja turvaa hakeva. Eikä Flippeä saanut enää edes leikkimään kanssamme.Flippe’s hip dysplasia started bothering him three years ago. In January he was also diagnosed with spondylosis in several of his vertebrae in the lumbar region. Even though he was on daily pain killers for some time, his quality of life slowly deteriorated. Occasional cries of pain when getting up, loosing strength in his hind legs and dragging them, stumbling in the stairs… The last time he cried out in pain when getting up tore our hearts so much that we made the hardest of decisions – we let Flippe cross the rainbow bridge to a place where he can finally swim pain free and retrieve his frisbee. It was the hardest decision of our lives, but we now know that he is feeling better. During the last year Flippe’s character has also changed significantly. The former enthusiastic Officer in Blue had become timid and searched for safe havens. And we couldn’t even get him to play with us.
Kiitos Flippe seitsemän vuoden pyyteettömästä ystävyydestä. Opetit meille paljon ja jätit suuren aukon elämäämme. Olit ainutlaatuinen Suuri Persoona, eikä koskaan tule olemaan toista kaltaistasi. Nuku hyvin, rakas ystävä. Ikävä on suunnattoman kova.Flippe, thank you for seven years of unconditional friendship. You taught us so much and left a gaping hole in our life. You were a unique personality and there shall never be another one like you. Sleep well dear friend. We miss you so very much.
Do not stand at my grave and weep
I am not there, I do not sleep.
I am in a thousand winds that blow,
I am the softly falling snow.
I am the gentle showers of rain,
I am the fields of ripening grain.
I am in the morning hush,
I am in the graceful rush
Of beautiful birds in circling flight,
I am the starshine of the night.
I am in the flowers that bloom,
I am in a quiet room.
I am in the birds that sing,
I am in each lovely thing.
Do not stand at my grave and cry,
I am not there. I do not die.