Year: 2009

Käytiin kääntymässä Helsingissä molemmissa voittajanäyttelyissä. Jalo ja Luka olivat matkassa statisteina, Sulo kävi kääntymässä näyttelykehässäkin molempina päivinä (H ja EH). Jos Valkealassa turkin puute näkyi arvostelussa, niin samaa se teki nytkin. Pitääköhän Sulosta tehdä ulkokoira, että kasvattaisi sitä turkkia? Näyttelymenestyksen puutteesta huolimatta reissu oli erittäin mukava ja oli mukava nähdä tuttuja kehien laidalla ja ehtiä vähän juttelemaankin.We went for a spin to Helsinki and both the winner shows. Jalo and Luka were along as road crew, Sulo got to take a spin in the show ring on both days (good and very good). If his lack of coat was apparent in Valkeala, it certainly was now too. Should we make him an outside dog so he’d start growing some more coat? Even though his success was limited, the trip was fun and we really enjoyed seeing friends ringside and having some time to chat.

Sulon arvostelut: Sulo’s evaluations: VoittajaFinnish Winner -09, Pohjoismaiden VoittajaNordic Winner -09

Pikainen pyrähdys Valkealassa Vekaranjärven varuskunnan alueella näyttelyssä toi Sulolle jälleen kerran yhden H:n. Etenkin turkin puute tuntuu nyt näkyvän yhä selvemmin noissa arvosteluissa… Tuomarina oli Markku Santamäki.A quick spurt down to Valkeala brought Sulo another good in his show results. His lack of coat – especially feathering – is now quite apparent in his evaluations… The judge was Markku Santamäki.

Sulon arvosteluSulo’s evaluation

Flipellä alkoi lonkkien nivelrikko vaivata jo kolme vuotta sitten. Alkuvuodesta lisäksi todettiin useassa nikamavälissä spondyloosi alaselässä. Vaikka Flippe oli päivittäisellä kipulääkityksellä jo jonkin aikaa, elämänlaatu alkoi heiketä. Satunnaista ulahtelua ylös noustessa, takajalkojen pettämistä ja laahaamista, kompurointia portaissa… Viimeisin ulahdus ylös noustessa raastoi sydäntä niin paljon, että teimme päätöksistä sen kaikkein vaikeimman – päästimme Flipen paikkaan, jossa ei ole kipuja ja jossa hän saa taas pitkän tauon jälkeen uida kivuttomana ja noutaa frisbeetä. Päätös oli elämämme vaikein päätös, mutta nyt tiedämme, että Pippurilla on hyvä olla. Flipen luonnekin oli muuttunut viimeisimmän vuoden aikana todella paljon. Entisestä reippaasta Järjestyspoliisista tuli hieman arka ja turvaa hakeva. Eikä Flippeä saanut enää edes leikkimään kanssamme.Flippe’s hip dysplasia started bothering him three years ago. In January he was also diagnosed with spondylosis in several of his vertebrae in the lumbar region. Even though he was on daily pain killers for some time, his quality of life slowly deteriorated. Occasional cries of pain when getting up, loosing strength in his hind legs and dragging them, stumbling in the stairs… The last time he cried out in pain when getting up tore our hearts so much that we made the hardest of decisions – we let Flippe cross the rainbow bridge to a place where he can finally swim pain free and retrieve his frisbee. It was the hardest decision of our lives, but we now know that he is feeling better. During the last year Flippe’s character has also changed significantly. The former enthusiastic Officer in Blue had become timid and searched for safe havens. And we couldn’t even get him to play with us.

Kiitos Flippe seitsemän vuoden pyyteettömästä ystävyydestä. Opetit meille paljon ja jätit suuren aukon elämäämme. Olit ainutlaatuinen Suuri Persoona, eikä koskaan tule olemaan toista kaltaistasi. Nuku hyvin, rakas ystävä. Ikävä on suunnattoman kova.Flippe, thank you for seven years of unconditional friendship. You taught us so much and left a gaping hole in our life. You were a unique personality and there shall never be another one like you. Sleep well dear friend. We miss you so very much.

We entered both dogs to the test and Ramin hit the road with both dogs even though only Luka’s entry was confirmed. Luckily one dog hadn’t showed up so Jalo got to start in the test as well.

The test started with a single 20m mark in the forest followed by a 20m guided retrieve slanting up a hill. After that there was a double mark in the water with the boat moving between the throws. And then back up the hill a bit for the free search with three seagulls in the rushes, two crows and a rabbit in the forest.

Luka completed all of these tasks extremely well and got to progress to the 200m rabbit trail. Unfortunately it started to rain (it was pouring) and for some reason Luka just didn’t progress far enough to find the rabbit. So he didn’t get a first prize… However, we are very satisfied with his test. Read his full test report.

Jalo did well considering his long break from training. He didn’t really succeed in any task, but his general appearance was much better and calmer than before. Read his full test report.

Ilmoitimme molemmat pojat kokeeseen ja vaikka vain Luka oli paikan saanut koeaamuna (Jalo oli neljännellä varasijalla), olivat molemmat kontissa kun Ramin suuntasi Das Auton nokan kohti Pomarkkua. Onneksi yksi aamuryhmän koirista oli jäänyt tulematta ja Jalokin pääsi starttaamaan.

Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella metsään jonka jälkeen oli ohjaus viistosti rinteeseen. Tämän jälkeen siirryttiin rantaan, jossa oli kakkosmarkkeeraus. Ensimmäinen heitto oli kaislikkoon, jonka jälkeen vene lähti liikkeelle ja liikkeestä lintu heitettiin avoveteen. Markkeerauksen jälkeen oli paluu takaisin metsään, josta alkoi hakuruutu. Kaislikossa oli kolme lokkia ja metsästä löytyi kaksi varista sekä kani.

Luka suoriutui tehtävistä erinomaisen mallikkaasti ja pääsi jäljelle. Valitettavasti kaatosade ja itseluottamuksen puute taisivat lopulta vaikuttaa ja kani jäi löytymättä. Tavoittelemamme ykkönen jäi siis saamatta… Olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä koekauden päätökseen. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen. Lue Lukan koko koepöytäkirja.

Jalokin teki hyvää työtä – etenkin kun otetaan huomioon Jalon pitkä tauko treenaamisesta. Mikään tehtävä ei oikein onnistunut, mutta yleisvaikutelma ja yleinen rauhallisuus olivat huomattavasti aiempia koesuorituksia parempia. Lue Jalon koko koepöytäkirja.

Ensimmäinen käyntimme flättimestaruudessa suoritettiin keltaisen flätin voimin. Luka osallistui siis flätti-kisälliin, eli alokasluokan kokeeseen ja näyttelyosuuteen. Näyttelyosuuden tuomarina oli kasvattajatuomari Kirsi Nieminen, jonka arvostelua odotimme innolla. Valitettavasti väri aiheutti hylkäämisen näyttelyosuudessa, mutta toisaalta kokeesta tullut nolla ei sekään erityisemmin antanut mahdollisuuksia sijoittua itse kisällissä. Reissu oli erittäin mukava ja ensi vuonna löydymme varmasti jälleen flättimestaruudesta. Toivottavasti matkassa on silloin jo mustakin yksilö muutenkin kuin turistina (Jalo on pitämässä reissulla Lukalle seuraa). Lukan arvostelu ja koepöytäkirja

Kiitoksia Vikelle ja Eevalle majapaikasta matkan varrella!

Kuvamme flättimestaruudesta ovat nähtävillä galleriassa.

Our first visit to the flatcoated retriever championship was undertaken by entering a yellow. Luka participated in the Flätti-kisälli (flatcoat-apprentice), which is a beginner’s class hunt test and unofficial dog show. The show judge was Kirsi Nieminen, who is also a flatcoat breeder so her evaluation of Luka was much anticipated. Unfortunately Luka’s color caused him to be disqualified. On the other hand, he also failed to get a prize in the hunt test so he wouldn’t have had a chance in any case. The trip was very enjoyable and we will certainly go to next year’s championship. Hopefully then we’ll also enter a black dog as well. This time Jalo was along for the ride to keep Luka company. Luka’s evaluations from show and hunt test

Thanks a lot to Vikke and Eeva for a place to stay!

Our pictures from the championship are in our gallery.